Budjettiriihen alla käydyssä keskustelussa on se hyvä puoli, että se on tuonut puolueiden erot selvästi esiin. SDP kantaa vastuuta valtiontalouden tasapainottamisesta, haluaa lisää oikeudenmukaisuutta taakanjakoon ja vaatii korjaamaan palvelutuotannon pahimmat epäkohdat.

Työn ja oikeudenmukaisuuden linja hallituksen budjettiesityksessä myös näkyy, niin kuin SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen hallituksen budjetti-infossa korosti.

Kaikki kokoomuksesta tulleet ehdotukset taas tähtäsivät uusiin veronkevennyksiin, jotka kohdistuisivat pääasiassa hyvätuloisille. Ne vähentäisivät valtion verotuloja ja siten kiihdyttäisivät velkaantumista, vaikka hallitusohjelmassa on sovittu nimenomaan velkaantumisen taittamisesta vaalikauden loppuun mennessä.

Nykyistä suurempaa kotitalousvähennystä ei kovin pienillä tuloilla pysty hyödyntämään. Niiden, jotka pystyisivät, kuuluisi päinvastoin osallistua hyvinvointivaltion rahoittamiseen nykyistä enemmän. Kokoomuksen puoluekokoustavoitteena on myös yritysveron lopettaminen, mikä tietäisi ainakin viiden miljardin euron vuosittaista lisävelkaa julkiselle sektorille. Näitä kokoomuksen tavoitteita ei valtion budjettiesitykseen kuitenkaan sisälly.

Ministeriöiden välisissä budjettineuvotteluissa suurimmat esitykset menolisäyksistä tulivat kokoomusministereiltä. Siis vähemmän tuloja, lisää menoja. Sekään ei budjettiesityksessä toteudu. Valtion köyhdyttäminen onnistui viime kaudella porvarihallituksessa, mutta ei enää.
Hallituksen pienpuolueiden kohdalla jako on ollut selvä. Rkp ja vihreät peesaavat kokoomusta, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit ovat enemmän SDP:n linjalla.

***

Budjettiriihen alla SDP nosti vanhustenhuollon politiikan keskiöön. SDP:n aiempi tavoite ei ole mihinkään kadonnut sillä, että porvarihallitus ei saanut asiassa mitään aikaan.

Ilman peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin tavoitteellista ja sinnikästä työtä ei vanhuspalvelulakia tulisi, eikä siihen olisi osoitettu menokehykset ylittävää 20 miljoonan euron rahoitusta. Ilman budjettiriihen vääntöä lopputulos olisi jäänyt huonommaksi. Nyt vanhoshoiva nousee uudelle tasolle.

Koko hallitus on nyt sen takana, että laki astuu voimaan ensi vuoden puolivälissä. Lakiesitys parantaa vanhusten palvelujen saantia ja hoitoon pääsyä. Painopiste on koko ajan ollut omais- ja kotihoidon parantamisessa. Varmasti kyse on kansanterveys- ja päivähoitolakeihin verrattavissa olevasta uudistuksesta.

Ympärivuorokautiseen hoitoon kompromissina sovittu puolentoista vuoden siirtymäaika henkilöstömitoituksessa on poliittinen hinta siitä, että pääministeripuolueena on kokoomus. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten inhimillistä kärsimystä siirtymäaikaan mahtuu mittaamattomasti, ja täysin turhaan. Onhan kunnilla tähänkin asti ollut fantastinen ”mahdollisuus” noudattaa suosituksia. Silti 12 prosentissa vanhainkodeista ja tehostetun palveluasumisen yksiköistä on henkilöstöä edelleen alle minimisuosituksen.

Samalla puolitoista vuotta on lyhyt aika siihen nähden, kuinka kauan asiaan on yritetty parannusta. Tärkeintä on, että sitova mitoitus tulee. Kun pääministeripuolue piti periaatekysymyksenä, että sitovia mitoituksia ei tule, ja nyt ne tulevat siirtymäajan jälkeen, on kyseessä erityinen saavutus.

***

Kokoomus haistoi jo hyvissä ajoin, että vanhuspalvelulaki on toteutumassa SDP:n ministerin ansiosta, vaikka mikään ei estänyt kokoomusta hoitamasta asiaa kuntoon jo viime kaudella. Siksi se on parhaansa mukaan yrittänyt hämmentää keskustelua niin, että todennäköisesti suomalaisten onkin ollut hankala seurata, mitä vanhushoivassa on tapahtumassa.

Pitkin kevättä ja kesää mediassa on voinut täysin estoitta arvioida ministerin esitystä ja jopa väittää siihen tulleen jokin muutos, vaikka ministerin esitys on ollut olemassa vasta elokuun puolivälistä. Olisikin omituista, jos ministeri tekisi oman esityksensä ennen kuin lausuntokierros lakia valmistelleen työryhmän ehdotuksesta on käyty. Lausuntojahan pyydetään ja annetaan siksi, että niillä olisi jokin vaikutus lakiesitykseen.

Tuskin kenellekään jää silti epäselväksi, kuka halusi ministerin esitystä heikentää. Vanhustenhoidon epäkohdista voi jatkossa valittaa suoraan kokoomukselle.

Siirtymäajan takia kansan keskuudessa leviävät kauhutarinat vanhustenhoidon epäkohdista eivät vähään aikaan lopu. Edelleen on paikkoja, joissa liikuntakyvyttömät vanhukset odottavat aamiaista ja vessaan pääsyä viisi tai kuusikin tuntia aamuherätyksen jälkeen, eikä sinä aikana kukaan tule vaippojakaan vaihtamaan.

Henkilökunnan vähyyden vuoksi Suomessakin käytetään ympärivuorokautisessa vanhushoidossa ”kemiallista sitomista”. Liikalääkitty vanhus on helpompi hoidettava kuin ympäristöstään tietoinen, mutta hyvinvointivaltioon sellaiset hoitokeinot eivät kuulu.

Kiista vanhuslaista ennakoi sitä, että palveluistavääntö kärjistyy laajemminkin kokoomusta vastaan seuraavan valtuustokauden aikana myös kunnissa. Siksi nyt ei kannata kenenkään jäädä katsomoon, vaan ryhtyä ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Kiista siirtyy joksikin aikaa paikallistasolle.